torstai, 14. syyskuu 2017

Kotka 18.-20.8.2017

Kesän viimeinen vaunumatka tehtiin Kotkan Santalahteen. Tämä paikka oli meille uusi tuttavuus, mutta tuttavien kovasti kehuma. Ja ihan kivaksi se osoittautui! Alue oli siisti ja hyvin hoidettu, huoltotilat hyvät. Miinusta saunan sijainnista, oli aika kaukana varsinaisesta alueesta. Lasten oli täällä hyvä harjoitella potkulautailua, olimme poikkeuksellisesti jättäneet pyörät kotiin. Ja vaikka reissukohde valittiin sääennusteen perusteella, emme kuitenkaan säilyneet ihan kuivina. Vettä tuli ja välillä myös ukkonen riehui. 

Aikaa vietimme vaunulla, leirintäalueen leikkipaikalla lasten kanssa, saunomalla, uimalla ja kiertelemällä Kotkan keskustaa. Kävimme kauppakeskus Pasaatissa, Maretariumissa ja Sapokassa. Pettymyksen meille tuottivat paikalliset ravintolat, jotka sunnuntaisin avasivat ovensa vasta klo 12 tai myöhemmin (jos eivät olleet kiinni). Niinpä koukkasimme kaupan kautta vaunulle kokkaamaan lounaan. Sapokka on hieno ja näkemisen arvoinen, Maretarium ehkä hienoinen pettymys. En oikein tiedä, mitä me odotimme, mutta jotenkin tuntui, että emme saaneet ihan kaikkea sitä mitä ehkä halusimme. Kohde on aika pieni, ja lapsia kalat eivät jaksaneet kovin pitkään kiinnostaa. Onpahan nyt käyty. Vellamo jätettiin suosiolla välistä. 

Tänne voisi mennä toistekin, hyvässä seurassa ja paremmilla ilmoilla! Mies innoistui aivan leirintäalueen vieressä sijaitsevasta golfkentästä ja sovimmekin, että tehdään joku kerta golf-reissu sopivassa seurassa. Isännät golfaa, emännät nauttii lastenhoitovuorosta. Tai jotain. =)

torstai, 14. syyskuu 2017

Ukko-Pekan kyydissä 13.8.2017

Keksimme aamulla, että voisimme hypätä höyryveturin matkaan kun sen aikataulut niin sopivasti osuivat kohdalle. Suunta siis Lappeenrannan rautatieasemalle, josta Ukko-Pekka lähtisi aikataulun mukaan vähän yli 11. Vaan eipä näkynyt, ei kuulunut... Edellispäivän ukkosmyrsky oli sotkenut rataliikenteen, ja se sotki myös museojunan kulun. Tunnin odottelun jälkeen luovutimme ja lähdimme viereiseen Mäkkäriin syömään, koska kaikilla oli nälkä. Ruokailun jälkeen koukattiin rautatieaseman kautta katsomassa, mikä tilanne. Ja kuinka ollakaan, Ukko-Pekka puhalsi juuri laituriin! Äkkiä auto parkkiin ja juostiin junan kyytiin. Perhelippu LPR-Pulsa maksoi 50€, pelkkä meno. 

Olimme suunnitelleet, että Pulsassa käymme kahvilla, ja sieltä tullaan sitten kimppataksilla tuttujen kanssa kotiin. Mutta junan meno oli niin töksähtelevää ja hidasta, että Pulsaan saavuttiin lopulta kaksi tuntia aikataulusta jäljessä. Siinä kohtaa alkoi lapsiperheellä taas hermoja kiristää, ja kun kuulimme kahvilan jonotusaikojen olevan 20-30 minuuttia, päätimme tilata samantien taksin kotimatkaa varten. Jäi siis kahvit juomatta ja Pulsan upea asema näkemättä, eikä höyryveturistakaan ehditty nähdä oikein mitään. Se kun ei seisonut Lappeenrannan asemalla yhtään, eikä myöskään Pulsassa vaikka sen piti pysähtyä siinä joksikin aikaa. Itse juna oli upea, ja matka hieno kokemus. Mutta oikeampi tapa reissata olisi ollut ottaa eväät mukaan, ostaa meno-paluu-lippu LPR-Vainikkala-LPR, ja retkeillä junalla koko päivä. Voi kökkö.

ARVIOINTI:

Ukko-Pekka

Eipä lisättävää yllä mainittuun.

Studio_20160811_133507.jpg

kuva: http://hoyryveturimatkat1009.fi/tietoa-hoyryjunakalustosta/ukko-pekka-hr1-1009

torstai, 14. syyskuu 2017

Salpamuseo 11.8.2017

Aamulla suuntasimme ensin mustikkametsään, äidin viimeisen lomapäivän kunniaksi. Sen jälkeen oli sovittu, että vierailisimme Miehikkälän Salpamuseossa, se kun sattui sijaitsemaan lähellä mustikkapaikkaa. Kun ämpärit oli kerätty (melkein) täyteen ja nautittu maittava lounas, hurautettiin autolla Saivikkalaan ja museolle.

Salpamuseo on aina yhtä hieno ja vaikuttava paikka. Salpalinjalla ei ole koskaan taisteltu, mutta siitä saa silti käsityksen, millaista rintamallakin on sota-aikaan ollut. Kiersimme juoksuhautoja, vierailimme bunkkereissa ja kiipesimme ilmavalvontatorniin. Lapset jaksoivat ihmeen hyvin, yksi innostava juttu oli "sisiliskosafari", eli lasten tehtävänä oli bongata reitin varrrella asuvia sisiliskoja (kuvia) ja kirjoittaa sitten nimet (äiti kirjoitti) listaan. Kaikki oikein saaneet saivat diplomin kierroksen päätteeksi. Ja jäätelöä... Tämä on hyvä kohde koko perheelle, jos yhtään on kiinnostunut Suomen historiasta. Ei sovi vaunuille eikä heikkojalkaisille, sillä mäkiä ylös alas sekä portaita on paljon. Lähellä Salpamuseota on hyvä uimapaikka, missä voi käydä pulahtamassa vaikka kierroksen jälkeen.

Me jatkoimme vielä extempore Museotietä Haminaan. Lapset nukkuivat takapenkillä, aikuiset nauttivat maisemista. Haminassa kohteena olivat Elomarkkinat, joka osoittautui aika surkeaksi tapahtumaksi. Piti olla jotain suurempaa ja massiivisempaa, mutta ei poikennut kotipaikkakunnan normaalista kesätoripäivästä juuri mitenkään. Herkuttelimme kuitenkin ennen kotimatkaa Aitolahden lihapiirakoilla, ja lapset pääsivät puiston leikkipaikkaan purkamaan unien aikana kertyneet energiat.

ARVIOT:

Salpalinja

Aina yhtä hieno kokemus, suosittelen kaikille!

salpalinja_museo_alalinkkeihin_ryhmat.jp

kuva: http://www.salpakeskus.fi/fi/ryhmille

Haminan Elomarkkinat

No joo... Eipä tarvitse mennä ensi vuonna. Tätä odotettiin:

Kuvahaun tulos haulle elomarkkinat hamina

Kuva: http://www.hamina.fi/fi/Asukkaat/Asuminen%20ja%20ymp%C3%A4rist%C3%B6/Tori/

Tätä saatiin:

Kuvahaun tulos haulle haminan tori

kuva: http://www.kymensanomat.fi/m/Online/2016/10/21/Haminan%20Kauppatoria%20muokataan%20550%E2%80%89000%20eurolla%20ensi%20kes%C3%A4n%C3%A4/2016321399003/527

Museotie

Virolahdelta alkava Museotie on nähtävyys itsessään, ja siinä matkalla on paljon kohteita joissa voisi vierailla, jos lapset eivät olisi mukana ja nukkuisi takapenkillä. Suosittelen! Mutta ottakaa herkästi pahoinvoiville matkapahoinvointirannekkeet mukaan. On mäkeä ja mutkaa, paljon.

Kuvahaun tulos haulle museotie virolahti

kuva: http://www.virolahti.fi/FI/Matkailu/N%C3%A4ht%C3%A4vyydet/Museotie/

torstai, 14. syyskuu 2017

Tykkimäki 10.8.2017

Tämä oli päiväkeikka kokoonpanolla äiti, pojat ja hoitaja. Lapset saivat tarrataulunsa täyteen, joten luvassa oli jokakesäinen keikka Tykkimäkeen Kouvolaan. Tykkimäki on yksi suosikkikohteistamme, jossa on käyty joka kesä joko ilman vaunua tai vaunun kanssa. Tänä kesänä siis ilman. 

Päivän valitsimme sen mukaan, että koululaiset ovat jo koulussa ja huvipuisto kuitenkin auki koko päivän. Näin välttäisimme ruuhkat. Ja tämä toimikin melko hyvin. Ehdimme kiertää lähes kaikki laitteet ja huvitukset ennen kuin laitteisiin alkoi kertyä jonoja. Ihmettelimme ihmistulvaa ja selvisi, että illalla Tykkimäen lavalla esiintyisi Robin! Jaha. Ensimmäiset fanit olivat kuulemma yöpyneet huvipuiston porttien ulkopuolella, ja siirtyneet sieltä suoraan lavan reunaan keikkaa odottamaan. Mikäs siinä. Me keskityimme huvituksiin, ja tämän kesän suosikkeja olivat FlowPark (jossa äitikin konttasi legginsit puhki polvista) ja vesiliu'ut. Ilma oli kerrankin poutainen (yleensä aina sataa kun olemme täällä) joten kesä kuivasi sen minkä kastelikin! 

Kotimatkalla syömään pysähdytiin Utin ABC:llä, koska ei jaksettu lähteä keskustaan etsimään jotain tasokkaampaa ruokapaikkaa. Ruoka oli ihan jees, ja oli koko päivän huvipuistossa riehumisen jälkeen oli helpottavaa tietää olevansa jo lähempänä kotia.

Ehdottomasti suositellaan sekä huvipuistoa että Aquaparkia kaikille lapsiperheille! Myös vesipuiston vieressä oleva leirintäalue kerää meiltä kehut. Siitä pääsee suoraan huvituksiin kävellen, alue on siisti, väljä ja hyvin hoidettu. Ja yllätys yllätys, Kouvolassa kyllä riittää tekemistä myös sadepäivien varalle. Joten visiitille Kouvolaan vaan!

 

torstai, 14. syyskuu 2017

Yhteenveto kesän reissusta

Tämä on helppo nakki. Meillä oli tosi kivaa! Vettä satoi melkein koko ajan, oikein kauniita kesäpäiviä oli vain pari. Mutta sadekaan ei haitannut kun oli oikeat varusteet. Vaunun kanssa liikuttaessa elämä on enemmän tai vähemmän ulkona, ja se sopii meille. Pyörät seisoivat huonon kelin vuoksi aika paljon parkissa ja matkoja taitettiin autolla. Kesän huippuhetket olivat Rovaniemi ja Outokumpu, niistä lapset jaksavat puhua edelleen. Niin ja Kuninkaanlähteestä. Sinne mennään ensi kesänäkin, jos sattuu matkan varrelle. Koska olimme reissussa monta viikkoa putkeen, alkoi varsinkin lopussa väsymys jo painaa. Viimeinen viikko olisi pitänyt ottaa rennommin, ja olla pidempiä aikoja paikoillaan. Mutta kun mukana oli toinen remmi, joka vasta aloitti, niin niillähän sitä intoa ja energiaa riitti. Onneksi meillä on maailman parhaat karavaanarikaverit, joten mukavaa meillä oli ja harmitti, että toisten vielä jatkaessa meidän piti suunnata kotiin! Tosin tarjottiin kyllä vaihtoehtoa, että olisi tuotu vain mies takaisin töihin, ja äiti lasten kanssa olisi jatkanut kaveriperheen matkassa... Ehkä ensi vuonna. =)

Reissun kustannuksista ja kilometreistä vielä yhteenvetoa:

  • ajettuja kilometrejä reilu 2730km
  • polttoaineet (diesel) kustansivat suunnilleen 400€
  • majoitukset 580€  
  • huvitukset 380€

Ruokiin rahaa meni välillä enemmän ja välillä vähemmän, kun aika paljon kokattiin vaunulla. Mutta sitten kun käytiin ulkona syömässä, syötiin aina vähän "paremmin". Ilman ruokia siis yhteensä n. 1400€. Ei paha kustannus kun ottaa huomioon, että matkaa teki nelihenkinen perhe ja tien päällä oltiin yli kolme viikkoa. Ensi kesänä sitten uudestaan!