keskiviikko, 4. lokakuu 2017

Caravan-messuilla

Vähän jälkijunassa tulee päivitys, on ollut muita kiireitä. Piipahdimme koko perheen voimin yhdessä kesän vakipaikoista, eli Lahden Caravan-messuilla 16.9.2017. Taas on nähty paljon ja kaikkea, mutta jotain jäätiin kaipaamaankin. Messut itsessään ovat aina kiva tapahtuma, niin nytkin. Mutta minun pettymyksekseni tänä vuonna "sälän" myyjiä oli liikkeellä vähemmän ja pienemmällä varastolla kuin ennen. Ja kerrankin kun minulla oli lista, mitä kaikkea pitää ostaa vaunuun! Loppujen lopuksi en ostanut mitään... 

Tässä muutama messuilla meihin vaikutuksen tehnyt vaunu ja auto esittelyssä!

Ensimmäisenä Kaben Safir GLE KS (kuvat kabe.se)

kabe1.jpgkabe.jpg

Tämä vaunu voisi olla meidän seuraava vaunumme, jos haluamme lyhyemmän vaunun. Pohja oli näppärä ja tuntui tilavalta, vaikka pituudesta nykyiseen vaunuun verrattuna lähti metrin verran. Tosin vaunu on yksiakselinen, joten se on miinusta, mutta ehkä senkin kanssa oppisi elämään. Minulle tärkeä kriteeri on, että kokki mahtuu touhuamaan keittiössä ja muut mahtuvat silti kulkemaan ohi. Eli vastakkain olevat sohvaryhmä ja keittiö on ehdoton nono. Ihan kiva vaunu kokonaisuutena! Hinta vaan reippaasti yli meidän budjettimme (jota tosin ei ole, mutta jos olisi), eli messuilla esitelty vaunu oli alkaen 46.850 €. Mukavuuspaketti ja king size-leveys nostivat hinnan 49.084 euroon.

Todellinen luksusvaunu oli Adrian Alpina 903HT. (kuvat Adria ja nettikaravaani)

adria2.jpg adria1.jpg

Kyllä oli vaunulla pituutta ja kokoa! Huh huh. Nyt jopa me totesimme, että tämä vaunu on suunniteltu seisomaan paikallaan kausipaikalla jossain järven rannalla. Ihan heti ei tekisi mieli lähteä liikenteeseen yli 11 metrisen vaunun kanssa! Toki sisätilat olivat hulppeat, mutta ei meidän vaunu, me kun tahdomme liikkua aktiivisesti. Ja tietty myös tämä oli sen olemattoman budjettimme yli, 51.080€. Keittiö vaunun keulassa oli kiva.

Hieman yllättäen omaksi suosikseni nousi Sunlightin T58 asuntoauto. Pieni kuin mikä, mutta ah niin ihanan kompakti! (kuvat Sunlight)

sl_t66-aussen_front_logo-neu.jpg

t-58-mocca.jpg

Tämä olisi minun oma unelma-autoni, jolla voisin kulkea pitkät työmatkat ja tarvittaessa yöpyä firman pihassa. Tällä voisi lähteä lasten kanssa päiväretkille (joita me harrastamme hämmästyttävän paljon), ja kaikki tarpeellinen kulkisi mukana. Jos olisi budjetti joka antaisi myöden, niin tämä auto muuttaisi minulle välittömästi hintaan n. 55.000€. Olen in love. Olen aina pitänyt Sunlightin autoista, ja pitkään etsimme meillekin vaunun sijasta Sunlightin A72 autoa käytettynä. Vuan ei löytynt, joten tuli tuo vaunu (joka on huomattavan paljon edullisempi vaihtoehto).

Lahdessa yllätyksen tarjosi ravintolamaailma. Yritimme ensin Mamma Mariaan, mutta siellä ei ollut tilaa ilman varausta. Joten seuraava kohde. En muista nimeä, osoittautui lounaspaikaksi. Seuraava kohde Rosso. Jota ei enää ollut. Hetken hämmennys, ja suuntasimme Martinaan. Homma ei mennyt ihan putkeen väsyneiden ja nälkäisten lasten kanssa, ravintolan puolelta kaikki kyllä ok, mitä nyt ruuan saaminen kesti tolkuttoman kauan (lähes tunti tilauksesta). Se oli kertakaikkiaan lapsille liikaa, joten emme ehkä olleet ne ravintolan hiljaisimmat ja rauhallisimmat asiakkaat. Mutta hyvä ruoka, parempi mieli, ja kotimatka saattoi alkaa! Lahden pysäköinninvalvonta halusi muistaa meitä 60 euron suuruisella parkkisakolla. Mies on vasta vaihtanut autoa, ja oli vahingossa laittanut EasyParkin vanhalle autolle. Joten tulipa nyt sitten maksettua sekä parkkimaksu että parkkisakko. Great. Reissu oli kuitenkin kokonaisuudessaan kiva, ja ensi vuonna mennään taas uudelleen!

 

 

torstai, 14. syyskuu 2017

Kotka 18.-20.8.2017

Kesän viimeinen vaunumatka tehtiin Kotkan Santalahteen. Tämä paikka oli meille uusi tuttavuus, mutta tuttavien kovasti kehuma. Ja ihan kivaksi se osoittautui! Alue oli siisti ja hyvin hoidettu, huoltotilat hyvät. Miinusta saunan sijainnista, oli aika kaukana varsinaisesta alueesta. Lasten oli täällä hyvä harjoitella potkulautailua, olimme poikkeuksellisesti jättäneet pyörät kotiin. Ja vaikka reissukohde valittiin sääennusteen perusteella, emme kuitenkaan säilyneet ihan kuivina. Vettä tuli ja välillä myös ukkonen riehui. 

Aikaa vietimme vaunulla, leirintäalueen leikkipaikalla lasten kanssa, saunomalla, uimalla ja kiertelemällä Kotkan keskustaa. Kävimme kauppakeskus Pasaatissa, Maretariumissa ja Sapokassa. Pettymyksen meille tuottivat paikalliset ravintolat, jotka sunnuntaisin avasivat ovensa vasta klo 12 tai myöhemmin (jos eivät olleet kiinni). Niinpä koukkasimme kaupan kautta vaunulle kokkaamaan lounaan. Sapokka on hieno ja näkemisen arvoinen, Maretarium ehkä hienoinen pettymys. En oikein tiedä, mitä me odotimme, mutta jotenkin tuntui, että emme saaneet ihan kaikkea sitä mitä ehkä halusimme. Kohde on aika pieni, ja lapsia kalat eivät jaksaneet kovin pitkään kiinnostaa. Onpahan nyt käyty. Vellamo jätettiin suosiolla välistä. 

Tänne voisi mennä toistekin, hyvässä seurassa ja paremmilla ilmoilla! Mies innoistui aivan leirintäalueen vieressä sijaitsevasta golfkentästä ja sovimmekin, että tehdään joku kerta golf-reissu sopivassa seurassa. Isännät golfaa, emännät nauttii lastenhoitovuorosta. Tai jotain. =)

torstai, 14. syyskuu 2017

Ukko-Pekan kyydissä 13.8.2017

Keksimme aamulla, että voisimme hypätä höyryveturin matkaan kun sen aikataulut niin sopivasti osuivat kohdalle. Suunta siis Lappeenrannan rautatieasemalle, josta Ukko-Pekka lähtisi aikataulun mukaan vähän yli 11. Vaan eipä näkynyt, ei kuulunut... Edellispäivän ukkosmyrsky oli sotkenut rataliikenteen, ja se sotki myös museojunan kulun. Tunnin odottelun jälkeen luovutimme ja lähdimme viereiseen Mäkkäriin syömään, koska kaikilla oli nälkä. Ruokailun jälkeen koukattiin rautatieaseman kautta katsomassa, mikä tilanne. Ja kuinka ollakaan, Ukko-Pekka puhalsi juuri laituriin! Äkkiä auto parkkiin ja juostiin junan kyytiin. Perhelippu LPR-Pulsa maksoi 50€, pelkkä meno. 

Olimme suunnitelleet, että Pulsassa käymme kahvilla, ja sieltä tullaan sitten kimppataksilla tuttujen kanssa kotiin. Mutta junan meno oli niin töksähtelevää ja hidasta, että Pulsaan saavuttiin lopulta kaksi tuntia aikataulusta jäljessä. Siinä kohtaa alkoi lapsiperheellä taas hermoja kiristää, ja kun kuulimme kahvilan jonotusaikojen olevan 20-30 minuuttia, päätimme tilata samantien taksin kotimatkaa varten. Jäi siis kahvit juomatta ja Pulsan upea asema näkemättä, eikä höyryveturistakaan ehditty nähdä oikein mitään. Se kun ei seisonut Lappeenrannan asemalla yhtään, eikä myöskään Pulsassa vaikka sen piti pysähtyä siinä joksikin aikaa. Itse juna oli upea, ja matka hieno kokemus. Mutta oikeampi tapa reissata olisi ollut ottaa eväät mukaan, ostaa meno-paluu-lippu LPR-Vainikkala-LPR, ja retkeillä junalla koko päivä. Voi kökkö.

ARVIOINTI:

Ukko-Pekka

Eipä lisättävää yllä mainittuun.

Studio_20160811_133507.jpg

kuva: http://hoyryveturimatkat1009.fi/tietoa-hoyryjunakalustosta/ukko-pekka-hr1-1009

torstai, 14. syyskuu 2017

Salpamuseo 11.8.2017

Aamulla suuntasimme ensin mustikkametsään, äidin viimeisen lomapäivän kunniaksi. Sen jälkeen oli sovittu, että vierailisimme Miehikkälän Salpamuseossa, se kun sattui sijaitsemaan lähellä mustikkapaikkaa. Kun ämpärit oli kerätty (melkein) täyteen ja nautittu maittava lounas, hurautettiin autolla Saivikkalaan ja museolle.

Salpamuseo on aina yhtä hieno ja vaikuttava paikka. Salpalinjalla ei ole koskaan taisteltu, mutta siitä saa silti käsityksen, millaista rintamallakin on sota-aikaan ollut. Kiersimme juoksuhautoja, vierailimme bunkkereissa ja kiipesimme ilmavalvontatorniin. Lapset jaksoivat ihmeen hyvin, yksi innostava juttu oli "sisiliskosafari", eli lasten tehtävänä oli bongata reitin varrrella asuvia sisiliskoja (kuvia) ja kirjoittaa sitten nimet (äiti kirjoitti) listaan. Kaikki oikein saaneet saivat diplomin kierroksen päätteeksi. Ja jäätelöä... Tämä on hyvä kohde koko perheelle, jos yhtään on kiinnostunut Suomen historiasta. Ei sovi vaunuille eikä heikkojalkaisille, sillä mäkiä ylös alas sekä portaita on paljon. Lähellä Salpamuseota on hyvä uimapaikka, missä voi käydä pulahtamassa vaikka kierroksen jälkeen.

Me jatkoimme vielä extempore Museotietä Haminaan. Lapset nukkuivat takapenkillä, aikuiset nauttivat maisemista. Haminassa kohteena olivat Elomarkkinat, joka osoittautui aika surkeaksi tapahtumaksi. Piti olla jotain suurempaa ja massiivisempaa, mutta ei poikennut kotipaikkakunnan normaalista kesätoripäivästä juuri mitenkään. Herkuttelimme kuitenkin ennen kotimatkaa Aitolahden lihapiirakoilla, ja lapset pääsivät puiston leikkipaikkaan purkamaan unien aikana kertyneet energiat.

ARVIOT:

Salpalinja

Aina yhtä hieno kokemus, suosittelen kaikille!

salpalinja_museo_alalinkkeihin_ryhmat.jp

kuva: http://www.salpakeskus.fi/fi/ryhmille

Haminan Elomarkkinat

No joo... Eipä tarvitse mennä ensi vuonna. Tätä odotettiin:

Kuvahaun tulos haulle elomarkkinat hamina

Kuva: http://www.hamina.fi/fi/Asukkaat/Asuminen%20ja%20ymp%C3%A4rist%C3%B6/Tori/

Tätä saatiin:

Kuvahaun tulos haulle haminan tori

kuva: http://www.kymensanomat.fi/m/Online/2016/10/21/Haminan%20Kauppatoria%20muokataan%20550%E2%80%89000%20eurolla%20ensi%20kes%C3%A4n%C3%A4/2016321399003/527

Museotie

Virolahdelta alkava Museotie on nähtävyys itsessään, ja siinä matkalla on paljon kohteita joissa voisi vierailla, jos lapset eivät olisi mukana ja nukkuisi takapenkillä. Suosittelen! Mutta ottakaa herkästi pahoinvoiville matkapahoinvointirannekkeet mukaan. On mäkeä ja mutkaa, paljon.

Kuvahaun tulos haulle museotie virolahti

kuva: http://www.virolahti.fi/FI/Matkailu/N%C3%A4ht%C3%A4vyydet/Museotie/

torstai, 14. syyskuu 2017

Tykkimäki 10.8.2017

Tämä oli päiväkeikka kokoonpanolla äiti, pojat ja hoitaja. Lapset saivat tarrataulunsa täyteen, joten luvassa oli jokakesäinen keikka Tykkimäkeen Kouvolaan. Tykkimäki on yksi suosikkikohteistamme, jossa on käyty joka kesä joko ilman vaunua tai vaunun kanssa. Tänä kesänä siis ilman. 

Päivän valitsimme sen mukaan, että koululaiset ovat jo koulussa ja huvipuisto kuitenkin auki koko päivän. Näin välttäisimme ruuhkat. Ja tämä toimikin melko hyvin. Ehdimme kiertää lähes kaikki laitteet ja huvitukset ennen kuin laitteisiin alkoi kertyä jonoja. Ihmettelimme ihmistulvaa ja selvisi, että illalla Tykkimäen lavalla esiintyisi Robin! Jaha. Ensimmäiset fanit olivat kuulemma yöpyneet huvipuiston porttien ulkopuolella, ja siirtyneet sieltä suoraan lavan reunaan keikkaa odottamaan. Mikäs siinä. Me keskityimme huvituksiin, ja tämän kesän suosikkeja olivat FlowPark (jossa äitikin konttasi legginsit puhki polvista) ja vesiliu'ut. Ilma oli kerrankin poutainen (yleensä aina sataa kun olemme täällä) joten kesä kuivasi sen minkä kastelikin! 

Kotimatkalla syömään pysähdytiin Utin ABC:llä, koska ei jaksettu lähteä keskustaan etsimään jotain tasokkaampaa ruokapaikkaa. Ruoka oli ihan jees, ja oli koko päivän huvipuistossa riehumisen jälkeen oli helpottavaa tietää olevansa jo lähempänä kotia.

Ehdottomasti suositellaan sekä huvipuistoa että Aquaparkia kaikille lapsiperheille! Myös vesipuiston vieressä oleva leirintäalue kerää meiltä kehut. Siitä pääsee suoraan huvituksiin kävellen, alue on siisti, väljä ja hyvin hoidettu. Ja yllätys yllätys, Kouvolassa kyllä riittää tekemistä myös sadepäivien varalle. Joten visiitille Kouvolaan vaan!