Keksimme aamulla, että voisimme hypätä höyryveturin matkaan kun sen aikataulut niin sopivasti osuivat kohdalle. Suunta siis Lappeenrannan rautatieasemalle, josta Ukko-Pekka lähtisi aikataulun mukaan vähän yli 11. Vaan eipä näkynyt, ei kuulunut... Edellispäivän ukkosmyrsky oli sotkenut rataliikenteen, ja se sotki myös museojunan kulun. Tunnin odottelun jälkeen luovutimme ja lähdimme viereiseen Mäkkäriin syömään, koska kaikilla oli nälkä. Ruokailun jälkeen koukattiin rautatieaseman kautta katsomassa, mikä tilanne. Ja kuinka ollakaan, Ukko-Pekka puhalsi juuri laituriin! Äkkiä auto parkkiin ja juostiin junan kyytiin. Perhelippu LPR-Pulsa maksoi 50€, pelkkä meno. 

Olimme suunnitelleet, että Pulsassa käymme kahvilla, ja sieltä tullaan sitten kimppataksilla tuttujen kanssa kotiin. Mutta junan meno oli niin töksähtelevää ja hidasta, että Pulsaan saavuttiin lopulta kaksi tuntia aikataulusta jäljessä. Siinä kohtaa alkoi lapsiperheellä taas hermoja kiristää, ja kun kuulimme kahvilan jonotusaikojen olevan 20-30 minuuttia, päätimme tilata samantien taksin kotimatkaa varten. Jäi siis kahvit juomatta ja Pulsan upea asema näkemättä, eikä höyryveturistakaan ehditty nähdä oikein mitään. Se kun ei seisonut Lappeenrannan asemalla yhtään, eikä myöskään Pulsassa vaikka sen piti pysähtyä siinä joksikin aikaa. Itse juna oli upea, ja matka hieno kokemus. Mutta oikeampi tapa reissata olisi ollut ottaa eväät mukaan, ostaa meno-paluu-lippu LPR-Vainikkala-LPR, ja retkeillä junalla koko päivä. Voi kökkö.

ARVIOINTI:

Ukko-Pekka

Eipä lisättävää yllä mainittuun.

kuva: http://hoyryveturimatkat1009.fi/tietoa-hoyryjunakalustosta/ukko-pekka-hr1-1009