Lieksasta päätettiin lähteä kohti Kolia autolautalla, joka kulkee Pielisen yli. Tiistaiaamuna hyvissä ajoin ajettiin yhdistelmä satamaan, ja lautan saavuttua varmistettiin laivurilta, mahdutaanko mukaan. Juu, ei kuulemma mitään ongelmaa vaikka on pitkä vaunu! Joten sinne sitten vaan. Laivuri antoi ohjeet, minkä mukaan piti ajaa sisään. Jostain syystä minä jäin lasten kanssa ulos katselemaan lastausta. Yks kaks kuului hitonmoinen "PAM"!! Ajattelin, että nyt se mies ajoi vaunun päin jotain. Sitten kuului toinen "PAM" ja vaunu nyykähti kunnolla toispuoleiseksi. Siinä vaiheessa sitten jo meitä vietiinkin lasten kanssa lujaa kohti lauttaa. Ja renkaathan siellä räjähteli iloisesti. Laivuri oli ajattanut yhdistelmän liian lähelle reunaa, jolloin pitkä vaunu ei taittunut hänen suunnittelemallaan tavalla. Reunassa oli joku tappi, joka räjäytti molemmat renkaat. Ja siinä kohtaa laivuri vaan jatkoi ohjeistamista, "ajatte eteenpäin vaan!". Joo no ei todellakaan ajeta! Pelkillä vanteilla! Laivuri oli sitä mieltä, että katellaan sitten Kolilla, mitä voidaan tehdä. Mutta minä ilmoitin, ettei se sovi, vaan vaunu ja auto on saatava ulos lautalta koska ollaan Lieksassa, arkipäivänä, ja täällä uusien renkaiden ostaminen on todennäköisempää kuin Kolilla. Siellä ei käsittääkseni ole kovin montaa rengasliikettä...

Mutta kun se vaunu oli kolme senttiä laivan parresta, niin mitenkäs se saadaan lautalta ulos? Ei voi ajaa eteenpäin, ei voi ajaa taaksepäin. Lopulta joku keksi kiinnittää liinata keskiakseliin, josta hinaamalla vaunu saatiin vedettyä irti parresta ja sitten hitaasti ajettua ulos lautalta. 

Meillä kävi mieletön tuuri monessa kohtaa. Ensinnäkään vaunu ei kolahtanut laivan parteen, eli peltivaurioilta säästyttiin (renkaat on helpompi vaihtaa). Lisäksi rannassa lautan lastausta sattui seuraamaan eläköitynyt ammattikuski, jolla oli ammattilaisen renkaanvaihtovälineet auton paksissa. Vaunu tunkilla ylös, renkaat irti ja paikalliseen rengasliikkeeseen mars! Toinen ihana eläkeläisherra tarjosi kyydin omalla farmarillaan, joten meidän ei tarvinnut edes irrottaa vaunua vetoautosta. Lauttafirma maksoi uudet renkaat, koska onnettomuus johtui heidän ohjeistuksestaan. Pian oli uudet renkaat alla ja matka saattoi jatkua. Kiitos vielä näille ihanaisille herroille jotka meitä auttoivat, mielestämme pelkkä kahvi ei ollut riittävä korvaus tästä avusta!

Upouusien renkaiden kanssa päätimme jättää lauttaseikkailut siltä päivältä, ja suuntasimme Kolille tietä pitkin. Seikkailu oli väsyttänyt sekä miehen että lapset, joten kaikki kolme kuorsasivat kun äiti luotsasi karavaanin Pielisen ympäri Kolille.

Koska lapsille luvattu laivamatka oli nyt jäänyt välistä, otettiin vahinko takaisin Kolilla, ja hypättiin Suomen nopeimman sisävesilautan kyytiin. Tästä lisää alempana. Lisäksi, kun aikataulut olivat menneet lopullisesti sekaisin, päätimme "kiivetä" Kolille helpoimman kautta, eli otimme maisemahissin jolla päästiin lähes vaaran laelle, vain viimeiset 300 metriä piti kävellä. Mutta kyllä kannatti! Maisemat olivat upeat! Lapset olisivat lähteneet paluumatkalle samantien, vanhemmat halusivat fiilistellä vähän pidempään. Mutta pakko oli lähteä kapuamaan alaspäin, sillä ilta painoi jo päälle ja meillä ei ollut yöpaikkaa. Alunperin suunnittelimme jäävämme Kolille, mutta jostain syystä Outokumpu alkoi sitten vetää puoleensa. 

Outokumpuun saavuttiin illalla. Alunperin meillä oli se käsitys, ettei siellä ole leirintäaluetta, tai ei ainakaan mitään kovin hyvää. Meinattiin siis jäädä puskaparkkiin. Mutta kuinka ollakaan, Outokummusta löytyi kuin löytyikin Leirintäpppaassa mainitsematon alue! Pieni, ei muita asiakkaita, kaikki ihanasti rempallaan. Ja meille aivan täydellinen. Varasimme saunan, saunoimme ja uimme, ja myöhemmin seurasimme lämpimän vaunun ikkunoista vilttien alta kaakaomukit kourassa kun viereiselle "tontille" alkoi pariskunta pystyttää telttaa kaatosateessa.

Koska meillä oli ollut ongelmia autojääkaapin kanssa, päätimme jättää sen autoon (on aina ollut matkojen ajan auton paksissa ja toiminut tupakansytyttimestä), emmekä ottaneet sitä sisälle vaunuun verkkovirran päähän (koska jostain syystä se ei sillä pysynyt kylmänä). Vetoautossa virransyöttö tupakansytyttimiin katkeaa kun autosta sammutetaan virrat. Tai niinhän me luulimme... Aamulla nimittäin odotti vähemmän iloinen yllätys, autosta oli akku tyhjentynyt. Siinäpä sitä sitten mies askarteli tovin jos toisenkin, että sai Volvosta akun irti sisälle vaunuun latautumaan. Meille tuli pakosta hengailuaamu, joka kului mukavasti lasten kassa sohvalla pötkötelleen ja piirrettyjä katsellen. Tuntui, että kaikki olivat vähän reissussa rähjääntyneitä ja kaipasivat lepoa. Mutustelimme irtokarkkeja ja vain olimme. Kun auton akku oli taas saaatu toimintakuntoiseksi, reipastuimme niin paljon, että lähdimme katsastamaan Vanhan kaivoksen. Tästäkin lisää tarinaa alla.

ARVIOINNIT

Koli 

Kolin kansallispuisto on aina yhtä upea kokemus. Soveltuu hyvin lapsiperheille! Tänne on helppoa tulla retkeilemään ja ottaa eväät mukaan. Ja jos on aikaa sekä kunto riittää, kannattaa vaaran laelle kiivetä alhaalta ylös asti. Jos taas haluaa nopeaa ja vaivatonta nousua, maisemahissi on hyvä vaihtoehto. Perheeltä menopaluulippu oli 22€.

Risteilyt

Koska meiltä tosiaan jäi välistä tuo autolautta MF Pielinen, otimme vahingon takaisin ja lähdimme Kolilta risteilemään kantosiipialuksella. Suvi Express teki pienen maisemaristeilyn, jossa maksiminopeus oli 80km/h. Kyllä kuulkaa tuntui tukassa! =) Tämä oli melko kallista hupia, meille liput maksoivat 70€. Risteily kesti tunnin verran ja oli tosi kivaa. Mutta ehkä kuitenkin hinnaltaan melko kallis käytettyyn aikaan nähden. 

Outokummun kaivosmuseo

Tämä on ihan mieletön paikka. Lapset puhuvat Outokummusta vieläkin, vaikka reissusta on jo aikaa. Liput maksoivat yhteensä 20€, ja sillä rahalla pääsi kiertämään kaivosmuseon (lapsetkin jaksoivat hyvin, koska välillä oli niin jännät paikat maan sisällä) ja pääsi Lasten kaivokseenkin. Eli mielettömän hienoon leikkipuistoon polkuautoineen kaikkineen. Tämä on hyvä kohde lapsiperheille, suositellaan ja aiotaan itsekin mennä uudelleen! Oli muuten reissun ensimmäinen museo, jossa myös mies viihtyi.

Särkiselän leirintäalue Outokumpu

Pieni ja huonokuntoinen, mutta kaikki tarvittava löytyy. Pieni sauna rannassa. Uimapaikassa ei ilmeisesti ole kovin paljon käyttöä, koska rantaan oli kertynyt lehtiä. Iho jäi vähän ruskeaksi uimisen jälkeen, joten uinnin jälkeen piti peseytyä suihkussa. Me viihdyimme todella hyvin, ja voimme jatkossakin mennä tänne. Nautimme rauhasta ja hiljaisuudesta, emmekä kaipaa valtavasti aktiviteetteja ympärillemme (leirintäalueella). Suosittelemme tätä omasta rauhasta pitäville, joille riittää perusjutut. Leikkipaikkaa ei ollut, mutta lähellä oli se kaivosmuseon leikkipaikka, jossa mekin kävimme vuorokauden aikana parikin kertaa. Majoituksen hinta oli meiltä saunoineen 45€ / vuorokausi. 

Kuvat olivat vaihteeksi kaikki omia. =)